Välillä haluisin vaan puhuu omaa kieltäni ja niin että se ois täysin ymmärrettävää. Koska jopa suomenkin puhuminen on niin vaikeeta välillä että tekis mieli potkia seiniä. Sit englantikin tuntuu välillä niin ärsyttävältä mutta onneks tää nyky yhteiskunta on menossa siihen suuntaan että kommunikointi on kaikista tärkeintä eikä se että kuinka täydellisesti osaat jotain kieltä.
Muistan kun ylä asteella oli kovia paineita englannissa vaikka iskäni kanssa sitä puhuin sujuvasti ja kotona muutenkin , että se oli kuin toinen äidinkieli ja niin on vieläkin. Koulussa taas tuntui etten osannut mitään tai kielioppia ainakaan.
Lukiossa tuli taas vastaan taas se että äidinkielen kirjotuksessa on hvaittu jotain vaikeita virke kirjotusvirheitä. Nauratti aluks ja aattelin että hyvät opettajat ollu mulla ylä ja ala-asteella kun ei oo huomannu mitään ongelmia mun kirjoittamisessa tai kieliopissa. No nyt asia on kumminkin hoidossa ja aattelen vaan lähinnä että no mä ainakin oon erilainen ja loistan, erotun ja varmaan myös kuulun mun kielioppivammallani.
Rakastin ihmisii jotka osaa kommunikoida muutenkin kuin puhumalla esimerkiksi tanssimalla tai käsillä. Näen sen ihmisen lahjakkuutena ja joskus sanoja ei tarvita pukeakseen sanoiksi jotain mitä haluaa sanoa.
Hate to break it to you, mutta totuus on että kukaan meistä ei osaa täydellisesti mitään kieltä joten chillatkaa ja puhukaa mitä sattukaa, lupaan että ainakin saatte naurua aikaan ellet jopa ymmärrystäkin ;)
