Minulle sanottiin että ole itsekäs, se tekee hyvää

Rukoilin ja odotin. Unohdin ja ansaitsin. Elämä hymyilee, vaikka vastoinkäymisiä on vielä paljon edessä, mutta eihän tämä elämä olisi sen arvoista elää ilman niitä. Kamppailen usein  semmoisen ajatuksen kanssa kuin leuhkiminen. Mutta ehkä en itse uskalla tuoda omia hyviä puoliani esille ja sen takia kadehdin.

http://open.spotify.com/track/1HbcclMpw0q2WDWpdGCKdS

Ihannoin montaa asiaa, esimerkiksi urheilun tuoma kivun ja nautinnon väli on hyvin häilyvä ja se on opettanut minulle monesti, että ikinä ei pidä luovuttaa, koska luovuttamalla et voi ikinä tehdä epämukavasta asiasta mukavaa asiaa.

Ota riskejä ja ota jopa tyhmimmältäkin mallia. Luin tänään taas horroskooppiani ja uskon joka kerta niihin vain enemmän. Möö en osaa vieläkään tehdä sitä hienoo youtube- linkkiä, haluisko joku opettaa? Nää kuvat on otettu joku pari viikkoo sitten, että olkoon tää vähän niin kuin throwbackkii.

As the wind blows by till next time bye!!

Tiedätkö sen tunteen

Olen aina ajattellut, että kesä on minun aikani, eikä mikään muu. Joka päivä tällä viikolla olen katsellut ulos olohuoneemme ikkunasta ja ihaillut noita vaahteran lehtiä ja löytänyt niille vasta tänä lauantai aamuna tarkoituksen.
 Keskiviikko iltana itkin itseni uneen sekaisin kaikista tunteistani ja häpesin niitä, mutta miks?
Häpesin koska en haluttu myöntää, että olen ihminen jolla on hiano sielu vain mitätön ja osaamaton. Kuuntelin Kasmiria ja päätin, että tänä syksynä en aio masentua, vaan hymyilen keskellä pimeyttä, koska välillä kun valoa ei löydy pitää se itse sytyttää päälle.

Rakastan hämmennystä ja kaikkea missä on paljon syvempi merkitys kuin koskaa oisi osannut kuvitella.

Katson vain elämää ja itken. Luen fsog ja mykistyn.

Noh fazeri nyt vain aina pelastaa päivän..Could I say feeling blue.. "Näitä suomalaisia puolia"

Aloita päiväs hymyilemällä peilille ja kertomalla itsellesi olet sen arvoinen.

Ajaton puhuminen tuo mieleen hämmennystä ja sielun, jonka kauneus on lähes runnollista. Tällä kertaa en pyydä anteeksi outoja puheitani vaan kiitän teitä. 

Sunday went crazy

Heei!Heehehei!

Okei toi oli luultavasti maailman ärsyttävin alotus.

Pakko kertoo tähän alkuun, että kävi vähän köpelösti eilen xd. Olin tulossa reeneistä ja soitin äitille siinä matkalla, että tarviiko käydä kaupassa jne. Äiti oli, että juuh käy vaan ja muista että meet mummulle ja papalle sitten synttärikahveille. Olin ihan et mitäääh!? Unohdin mun isovanhempien synttärit ja vähän nolotti, koska yleensä soitan esimmäisenä aamuna ja toivotan onnee. No onneks pystyin ostaa kortin ja löysin ihanan runonki siihen! Mutta huomaa miten tää koulu ja stressaaminen saa mut unohtaan tärkeitä juttuja ja tuntuu, että koko ajan täytyy ajatella itteensä menoissa ja muissa. Äitiin aina valittaa kun en kerkee kotona oleen ja puhuun asioista. Noh tän uuden jakson aikana asetan tavoitteen, että teen enemmän aikaa läheisille ja koitan muistaa asioita. Uskon että stressikin saa mut unohteleen asioita.

28.9 päätettiin ottaa ryhmä kuva likkojen kanssa, joita vois sit teettä ja muistella meitä. Ollaan kyllä yks porukka, ain aon hauskaa yhdessä ja meillä on juttui mitä muut ei kyllä tajua jos yrittäis :D Rakastan näitä tyttöi älyttömästi ja kauhee ikävä kun ollaan erikoulussa, mutta tuplasti sit hauskempaa kun nähään. Me otettiin yksityiskuviakin ja uutta proffaa kuvaakin, mutta siitä sit ens postauksessa.

Iidan ilme.

Kuvien ottaminen ajaututi kikattamiseen ainakin noilla kahdella.

Kun syksy tulee en aio masentua, syön vitamiinit ja jatkan haaveilua -Kasmir

Ilmeeni.

pus